Hei vaan,
kirjastossa käyminen on ihanaa - varsinkin silloin, kun ei mene etsimään mitään erityistä! Koulukulkemisjärjestelyideni vuoksi joudun menemään kirjastolle aina odottelemaan hakijaa, kun pääsen koulusta aikaisemmin kuin neljältä. Pyrin aina tekemään ensin läksyt (vaikka joskus se on todella vaikeaa), ennen kuin syntään suin päin tutkimaan, mitä kivaa hyllyistä löytyy tällä kertaa!
Samana iltapäivänä, jolloin kävin hakemassa äidinkielen kurssille luettavan kirjan (Katja Ketun Kätilö) tarttui mukaani myös pino muita kirjoja. Pokkariversio Johanna Sinisalon kirjasta Ennen päivänlaskua ei voi, Helena Wariksen Sudenlapset, Stephen Kingin Kirjoittamisesta, Dorothy Hearstin Suden lupaus sekä Michael Scottin Velho [Kuolemattoman Nicholas Flamelin salaisuudet III]. Tämän kirjakomppanian ahtaminen muutenkin täyteen ja painavaan koulureppuun oli aikamoinen saavutus. Kuitenkaan koulujuttujen ja muiden sellaisten vuoksi en ole ehtinyt vielä lukea noista kirjoista kuin yhden, mutta tavoitteena olisi saada luettua ainakin kaksi viikonloppuun mennessä ja aloittaa arvosteluiden kirjoittaminen.
Kirjastosta lainaamisen lisäksi on oma kokoelmani karttunut yhdellä pokkarilla: Suzanne Collinsin Nälkäpelillä. YO-kuunteluiden vuoksi kouluni alkoi maanantaina ja tiistaina tavallista myöhemmin, joten päätin käyttää ajan hyväkseni: kävin lävitse keskustan kirjakauppojen tarjontaa! Minun olisi myös houkuttanut ostaa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut-kirja (tunnetaan myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa), mutta päätin kuitenkin jättää ostamatta ja vinkata vanhemmille, että voivat ostaa sen minulle sitten syntymäpäivälahjaksi. : > (Kieroa, eikö totta?)
Viimeisen kahden viikon aikana olen istunut kirjastossa aikaa tappamassa useaan otteeseen. Toissa päivänä mukaani sattui Helena Wariksen ihastuttava esikoisteos, Uniin piirretty polku, jonka luin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja pidin kirjasta valtavasti. Olen tullut ajatelleeksi useampaan kertaan tämän kirjan uudelleen lukemista, mutta kirjaa ei ole löytynyt kirjastosta, ei ennen kuin toissa päivänä, jolloin melkeinpä juoksin hakemaan sen itselleni, kun kirjaston haussa näkyi, että paikalla oli tasan yksi kappale. Nyt tuo kirja kutsuu minua odottavasti tuossa vierelläni pöydällä. ^^
Vinkkejä kirjastossa käymiseen:
o Jos olet vieraillut kirjastossa harvoin, tai et oikeastaan ole aiemmin kauheasti välittänyt lukemisesta, ota ystävä mukaan kirjastoon. On paljon hauskempaa haahuilla jonkun kanssa hyllyjen väleissä ja ehdottaa toiselle luettavaa.
o Älä pelkää pyytää apua. Kirjastonhoitajat ovat tiskeillään juuri sitä varten - auttaakseen. Ei ole häpeä mennä pyytämään apua, jos sitä tarvitsee.
o Ole avoin uusille genreille, aiheille, teemoille ja kirjailijoille. Kaavoihin kangistuminen ja samojen kirjojen lukeminen aina vain uudelleen ja uudelleen on tylsää.
o Ole ennakkoluuloton. Älä sysää syrjään käteesi eksynyttä kirjaa, jos olet aiemmin lukenut kirjan samaiselta kirjailijalta vuosia aikaisemmin, etkä pitänyt siitä. Kirja voi olla tyyliltään ja idealtaan aivan erilainen kuin aikaisemmin lukemasi kirja.
o Jos kansikuva ei miellytä sinua, ei se tarkoita välttämättä sitä, että koko kirja ei miellyttäisi. Lue aina ainakin takakansiteksti, äläkä perusta ennakko-oletustasi pelkän kansikuvituksen varaan.
o Joskus kun tuntuu siltä, ettei tahdo löytää mitään luettavaa, voit kokeilla samaa, mitä itsekin silloin tällöin harrastan. Päätä nopeasti mielessäsi yksi numero, joka kertoo, joka kertoo hyllyvälin, josta lähdet luettavaa metsästämään. Seuraavaksi valitse joko oikea tai vasen (mikäli se on tarpeellista), joka kertoo kummalla puolella olevan hyllyn puoleen käännyt. Seuraavaksi valitse monesko hylly ylhäältä/alhaalta päin ja lopuksi viimeinen numero, joka kertoo monennenko kirjan siltä hyllyltä valitset. Samalla ajatuksella voit myös varioida omia versioitasi. : >
o Jos menet kirjastoon asenteella: "Ihan sama, en tule kuitenkaan täältä löytämään täältä mitään", et tule mitään löytämäänkään. Pidä silmäsi auki ja ole valmiina uusiin elämyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti