Nälkäpeli (eng. The Hunger Games)
Suzanne Collins
suomentanut Helene Bützow
WSOY, 2009 (alkuperäisteos 2008)
389 sivua (pokkariversio)
Olkoon onni aina teille myötäinen!
Nälkäpeli. Tuo paljon puhuttu ja kehuttu kirja, jonka ajattelin nyt vihdoin ja viimein lukea, kun näin kirjan pokkariversiona Suomalaisessa kirjakaupassa. Luin kirjaa pätkiä kerrallaan kolmena eri päivänä, mutta uskon, että jos olisin pystynyt lukemaan kirjaa edes yhden illan keskeytyksettä, se olisi luettu yhdessä illassa.
Idealtaan kirja on kadehdittava, sillä koskaan aiemmin en ole moiseen ajatukseen törmännyt. Tapahtumapaikkana toimii Panem, kolmetoistavyöhykkeinen maa, joka syntyi luonnonkatastrofien, kuivuuden, myrskyjen, tulipalojen ja tulvien hävittämän Pohjois-Amerikan raunioista. Panemin asukkaat nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun, jolloin kolmastoista vyöhyke tuhottiin lopullisesti. Rangaistukseksi kapinoinnista kehitettiin Nälkäpeli, jonka säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi tyttö ja yksi poika osallistumaan kilpailuun, jossa heidät pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa tai kuoltava itse. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.
Tässä osassa seurataan vyöhykkeen 12 tribuutin, 16-vuotiaan Katniss Everdeenin matkaa läpi Nälkäpelin, johon hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa Primin, jonka epäonneksi arpa lankeaa. Effie Trinket ja Haymitch Abernathy kuljettavat Katnissin ja poikatribuutti Peeta Mellarkin Capitoliin, Panemin pääkaupunkiin jossa tribuutit valmistellaan Nälkäpelin alkua varten. Ennen lähtöään Katniss lupaa sisarelleen yrittävänsä voittaa Nälkäpelin, mutta onko hän kaikista paras ja selviää loppuun saakka?
Koska olin kuullut kirjasta paljon kehuja etukäteen, odotin siltä myös paljon, mutta lopussa kuitenkin käteen jäi pettymys. Kirja on toki viihdyttävä ja sen juonen taustalla on ajatusta, mutta se ei ollut sellainen kuin mitä olin etukäteen luullut. Odotin päätä huimaavan jännittävää seikkailua, joka säilyisi samanlaisena loppuun asti ja saisi mahanpohjan kipristelemään, mutta lopussa jännitys lässähti ja kuivui kokoon. Loppuratkaisu on klisee ja sitä voisi jopa verrata Harry Potterin ja Taru Sormusten Herran viimeisten kirjojen loppuratkaisuihin.
Kirja ei myöskään missään vaiheessa saanut minusta yliotetta. Missään vaiheessa kirja ei imaissut täysin mukaansa, vaan saatoin ihan helposti katkaista lukemiseni ja tehdä välillä jotain muuta ilman, että ajatukseni olisivat harhailleet takaisin kirjan lukemisen pariin. Olisin siis kaivannut vielä lisää sitä kuuluisaa jotakin, joka olisi saanut kirjan pysymään käsissä alusta loppuun saakka. Mutta se, mitä "jotakin" olisi, sitä en tiedä.
7½/10. Mukava aloitus trilogialle, mutta jatko-osille jää lukijan todellinen koukuttaminen tarinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti