Kirjastossa käymisen ihanuudet

Hei vaan,
kirjastossa käyminen on ihanaa - varsinkin silloin, kun ei mene etsimään mitään erityistä! Koulukulkemisjärjestelyideni vuoksi joudun menemään kirjastolle aina odottelemaan hakijaa, kun pääsen koulusta aikaisemmin kuin neljältä. Pyrin aina tekemään ensin läksyt (vaikka joskus se on todella vaikeaa), ennen kuin syntään suin päin tutkimaan, mitä kivaa hyllyistä löytyy tällä kertaa!

Samana iltapäivänä, jolloin kävin hakemassa äidinkielen kurssille luettavan kirjan (Katja Ketun Kätilö) tarttui mukaani myös pino muita kirjoja. Pokkariversio Johanna Sinisalon kirjasta Ennen päivänlaskua ei voi, Helena Wariksen Sudenlapset, Stephen Kingin Kirjoittamisesta, Dorothy Hearstin Suden lupaus sekä Michael Scottin Velho [Kuolemattoman Nicholas Flamelin salaisuudet III]. Tämän kirjakomppanian ahtaminen muutenkin täyteen ja painavaan koulureppuun oli aikamoinen saavutus. Kuitenkaan koulujuttujen ja muiden sellaisten vuoksi en ole ehtinyt vielä lukea noista kirjoista kuin yhden, mutta tavoitteena olisi saada luettua ainakin kaksi viikonloppuun mennessä ja aloittaa arvosteluiden kirjoittaminen.

Kirjastosta lainaamisen lisäksi on oma kokoelmani karttunut yhdellä pokkarilla: Suzanne Collinsin Nälkäpelillä. YO-kuunteluiden vuoksi kouluni alkoi maanantaina ja tiistaina tavallista myöhemmin, joten päätin käyttää ajan hyväkseni: kävin lävitse keskustan kirjakauppojen tarjontaa! Minun olisi myös houkuttanut ostaa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut-kirja (tunnetaan myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa), mutta päätin kuitenkin jättää ostamatta ja vinkata vanhemmille, että voivat ostaa sen minulle sitten syntymäpäivälahjaksi. : > (Kieroa, eikö totta?)

Viimeisen kahden viikon aikana olen istunut kirjastossa aikaa tappamassa useaan otteeseen. Toissa päivänä mukaani sattui Helena Wariksen ihastuttava esikoisteos, Uniin piirretty polku, jonka luin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja pidin kirjasta valtavasti. Olen tullut ajatelleeksi useampaan kertaan tämän kirjan uudelleen lukemista, mutta kirjaa ei ole löytynyt kirjastosta, ei ennen kuin toissa päivänä, jolloin melkeinpä juoksin hakemaan sen itselleni, kun kirjaston haussa näkyi, että paikalla oli tasan yksi kappale. Nyt tuo kirja kutsuu minua odottavasti tuossa vierelläni pöydällä. ^^

Vinkkejä kirjastossa käymiseen:
o Jos olet vieraillut kirjastossa harvoin, tai et oikeastaan ole aiemmin kauheasti välittänyt lukemisesta, ota  ystävä mukaan kirjastoon. On paljon hauskempaa haahuilla jonkun kanssa hyllyjen väleissä ja ehdottaa toiselle luettavaa.
o  Älä pelkää pyytää apua. Kirjastonhoitajat ovat tiskeillään juuri sitä varten - auttaakseen. Ei ole häpeä mennä pyytämään apua, jos sitä tarvitsee.
o Ole avoin uusille genreille, aiheille, teemoille ja kirjailijoille. Kaavoihin kangistuminen ja samojen kirjojen lukeminen aina vain uudelleen ja uudelleen on tylsää.
o Ole ennakkoluuloton. Älä sysää syrjään käteesi eksynyttä kirjaa, jos olet aiemmin lukenut kirjan samaiselta kirjailijalta vuosia aikaisemmin, etkä pitänyt siitä. Kirja voi olla tyyliltään ja idealtaan aivan erilainen kuin aikaisemmin lukemasi kirja.
o Jos kansikuva ei miellytä sinua, ei se tarkoita välttämättä sitä, että koko kirja ei miellyttäisi. Lue aina ainakin takakansiteksti, äläkä perusta ennakko-oletustasi pelkän kansikuvituksen varaan.
o Joskus kun tuntuu siltä, ettei tahdo löytää mitään luettavaa, voit kokeilla samaa, mitä itsekin silloin tällöin harrastan. Päätä nopeasti mielessäsi yksi numero, joka kertoo, joka kertoo hyllyvälin, josta lähdet luettavaa metsästämään. Seuraavaksi valitse joko oikea tai vasen (mikäli se on tarpeellista), joka kertoo kummalla puolella olevan hyllyn puoleen käännyt. Seuraavaksi valitse monesko hylly ylhäältä/alhaalta päin ja lopuksi viimeinen numero, joka kertoo monennenko kirjan siltä hyllyltä valitset. Samalla ajatuksella voit myös varioida omia versioitasi. : >
o Jos menet kirjastoon asenteella: "Ihan sama, en tule kuitenkaan täältä löytämään täältä mitään", et tule mitään löytämäänkään. Pidä silmäsi auki ja ole valmiina uusiin elämyksiin.

Aluksi

Hei vain,

täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee syksyllä 17 vuotta täyttävä peikkotyttönen Oulun suunnalta. Pidän musiikista, kirjoittamisesta, lukemisesta, kesästä, istumisesta iltahämärissä laiturilla, valokuvaamisesta, kuvanmuokkauksesta sekä jollakin tasolla myös opiskelusta.

Olen elämäni aikana pyörittänyt useampia blogeja laajalla skaalauksella: kaikkea mahdollista omasta elämästä kertovasta blogista runoblogiin. Blogit toistensa jälkeen ovat syntyneet ja kuolleet, koska niiden aihe ei ole oikeasti kiinnostanut minua. En jaksa kertoa elämästäni, koska se on oikeasti niin tylsä. Elämäni koostuu vain koulusta, syömisestä, nukkumisesta, datailusta, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tosin runo - ja kirjoittamiseen liittyvää blogia pyöritän edelleen enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Lukeminen on ollut osa elämääni aina. Aina. Olen usein salaisesti ajatellut, että tahdon perustaa blogin, jossa käsittelen kirjoja ja lukemista, mutta se toteuttaminen on jäänyt unholaan. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saattaa tämän ideani ihmisten ilmoille.

Kuka minä sitten oikeastaan olen?
Haaveileva hörhö, peikkotyttönen, yksinäinen eskapismilapsi, joka on kokenut elämässään jo yhtä sun toista.  Olen hieman poikamainen henkilö, sillä pidän ns. "poikien" urheilulajeista, enkä pidä lainkaan tanssimisesta ja pukeudun mieluummin housuihin kuin hameisiin ja mekkoihin.

Rakastan lukemista, kirjoittamista ja musiikkia yli kaiken. Jos minun pitäisi luopua joko yhdestä niistä tai kaikista, minusta ei jäisi jäljelle mitään muuta kuin tyhjä ulkokuori. Lukeminen antaa mahdollisuuden päästä hetkeksi huilaamaan, mahdollisuuden karata ajatuksissaan johonkin toiseen maailmaan, kokea päätä huimaavia seikkailuita, ystävyyttä, rakkautta. Musiikki inspiroi ja saa aikaan erilaisia tuntemuksia, joiden avulla on hyvä kirjoittaa. Kirjoittamalla taas voin ilmaista tunteitani ja fiiliksiäni. Tietynlaista musiikkimakua minulla ei varsinaisesti ole, vaan se mitä kuuntelen, riippuu aina päivän fiiliksestä.

Miksi tällainen nimi blogille?
Aluksi ajattelin antavani blogille nimen Hiirenkorvalla, koska minulla on tapana aina taittaa kirjan sivun kulma, jos lopetan lukemisen kesken kirjan. Tällöin on helpompi löytää kohta, johon olen edellisellä kerralla jäänyt. Tosin jos luen kirjan useampaan kertaan on enää vaikeaa erottaa uutta merkkiä vanhoista, nimimerkillä Pottereiden joka sivu hiirenkorvalla :D Hiirenkorvalla-nimi oli kuitenkin varattu, joten hetken pohdittuani päädyin nimeen Kirjapeikko.

Sana peikko kuvastaa minua hyvin niin tyylillisesti kuin ihan ihmisenäkin. Hiukseni ovat alituiseen takkuiset, vaikka harjaisin niitä koko ajan ja luonteeltani olen hiljainen ja yksinäinenkin. Siksi blogin nimi, Kirjapeikko, tuntui juuri siltä oikealta.

Mitä blogista voi löytää?
Pääasiassa juttuja erilaisista kirjoista, kirja-arvosteluita, lainauksia kirjoista, joita juuri sillä hetkellä luen sekä muutakin kirjoihin liittyvää sälää. Tarkoituksenani on saada muutkin nuoret - ja miksei aikuisetkin - kiinnostumaan enemmän kirjallisuudesta ja saada sivuilla vierailevia lainaamaan kirjoja arvosteluideni perusteella, vaikkei kirja välttämättä olisikaan genreltään juuri se oma suosikki.

Tervetuloa viihtymään ja ennen kaikkea: Lukemaan!